Pöööö!!!

Aa keksi hauskan leikin. Lapsi peitellään pehmolelukasaan, kutsutaan toinen vanhempi etsimään, hypätään lelujen joukosta ja huudetaan pöööö!!! Ihana.

Uusi kaapinovi

Meidän keittiön kulmakaapin ovi hajosi. Siis ruuvit vaan kertakaikkiaan repesivät irti toisesta ovikappaleesta. Onko kolme vuotta siis liian pitkä aika keittiön kaapistoille? Luulin että niiden pitäisi kestää vaikkapa 30 vuotta...

No, ovi piti ottaa kokonaan pois. Kaapista loistavat muovipurkit ja muut roinat eivät varsinaisesti olleet mikään keittiön kaunistus, joten jokin väliaikainen ratkaisu piti oven tilalle saada. Hätäratkaisuksi ompelin kermanvaaleasta puuvillakankaasta verhon, jonka kiinnitin kaapin ylälaitaan tarranauhalla. (Varastoistani löytyi juuri sopivan mittainen pätkä tarranauhaa, jonka toinen puoli oli ommeltavaa ja toinen semmoista teippiä. Kerrankin täydellisen hyvä tuuri.)
Katsotaanpa vaan niin tämä "väliaikainen ratkaisu" on keittiössämme vielä vuoden päästäkin. Ja kahden vuoden. Ja kymmenen.

Villatakki vauvalle

Vielä ehdin neuloa vauvalle villatakin sairaalasta kotiutumista varten. Kaikesta sitä voikin ihmiselle tulla pakkomielle, niin kuin nyt kotiutumisvaatteista. Aan ja Iin kotiutumisvaatteet on säästettynä muistolaatikoissa, ja siksi halusin tälle tulokkaallekin omat kotiutumisvaatteet, jotka sitten säästetään muistona. Muuten reppana saakin varmaan kulkea enimmäkseen isompien vanhoissa vaatteissa, mutta on nyt ainakin yksi vaatekerta vain ja ainoastaan hänelle tehtynä. Aikaisemmin esitelty body ja pöllöpotkarit alle ja päälle tämä villatakki. Toppahaalari onkin vanha. Sen olen aikoinaan tehnyt Aalle häntä odottaessani ja se päällään ovat kaikki lapsemme tulleet sairaalasta kotiin.

Villatakki on neulottu Novitan 7 veljeksestä ja ohjekin oli jostain Novitan lehdestä. Tosin silmukkamääriä jouduin muuttamaan aika paljon, koska ohje taisi olla Nallelle tai Woolille, jotka ovat 7 veljestä ohuempia. Takista tuli hiukan tönkkö, olisi vissiin pitänyt olla vähän paksummat puikot. Ja noita saumoja en näköjään osaa ommella niin että tulisi ohkaiset ja joustavat. Pitänee vielä treenata.

Kypärämyssyjä

Iin vanha kypärämyssy on jäänyt pieneksi niin että niska vaan vilkkuu sen alta. Niinpä oli aika ommella uusia. Kaavaksi valitsin Ottobren nettikaavan jota olin kuullut kehuttavan, ja kyllähän se olikin oikein hyvän mallinen. Hiukan pienehkö ehkä. Iin pään ympärys on n. 48 - 49 cm ja koon 50 cm myssy on hiukan nafti.
Kankaana ekassa versiossa on sivuilla valkoista fleeceä ja keskellä ruskeaa joustofroteeta. Molempia löytyi pikku tilkut laatikon pohjilta, niin pienet että kummastakaan ei olisi saanut edes kokonaista kypärämyssyä. Tulipahan käytettyä nyt nekin pois.
Toisen version tein isompaa kokoa ja lisäsin vielä kaulaosaan suikaleen, jotta siitä tuli leveämpi. Kankaaksi tuli Eurokankaan palalaarista löytynyttä eläinkuosikangasta. En oikeastaan edes tiedä mitä kangasta tuo on, mutta hauskalta näyttää joka tapauksessa. Korvat lisäsin ihan vaan kiusallani, kun tiedän että ne on miehen mielestä hiukan naurettavat. Myssy on vuoritettu fleecellä, joten sen pitäisi kyllä lämmittää mukavasti talvisissa leikeissä.

Sohvan uudet vaatteet

Ihanaiset sohvamme ovat vuosien varrella ehtineet kerätä itseensä elämän jälkiä. Siellä täällä on tahroja ja laikkuja, jotka eivät lähde pois. Tai ehkä lähtisivät, jos kankaat nakkaisi pesukoneeseen. Ongelma on kuitenkin siinä, että sohvatyynyjen irrotettavat päälliset ovat niin tiukat, että jos ne menisi irrottamaan, ei niitä ikimaailmassa saisi enää takaisin tyynyjen päälle.

Niinpä ompelin sohville uudet vaatteet. Koska lapsiperheessä vaalea sohva ei ehkä ole käytännöllisin mahdollinen, valitsin suklaanruskeaa huonekalukangasta, joka toivottavasti ei ota niin herkästi nokkiinsa lasten pissavahingoista, kaatuneista mehuista tai vauvan pulautuksista. Sitä paitsi tämä kangas on vesipestävää ja suunnittelin tyynyjen huput niin, että ne on helppo irrottaa ja laittaa takaisinkin vielä. Olen kyllä valtavan tyytyväinen lopputulokseen! Taas kelpaa istuskella.

Hiihtoa

Aa sai pappalta lahjaksi sukset ja suunnittelee jo hiihtokilpailuihin lähtöä. Käsittämätöntä kuinka voimakas liikunta-, urheilu- ja kilpailuvietti tuolla lapsella voikaan olla. Aasta tulee kuulemma isona jääkiekkoilija, jalkapalloilija, poliisi, palomies ja nyt myös hiihtäjä. Vähemmän liikunnallinen äiti istuu sohvalla ja ihmettelee.

Joka tapauksessa hiihtäminen näyttää olevan valtavan kivaa, mikä on tietysti pääasia.

Vauvavalmisteluja

Täällä alkaa iskeä vauvapaniikki. Laskettuun aikaan on enää kolmisen viikkoa, joten periaatteessa vauva voi syntyä koska vaan. Mutta enhän minä ole vielä ehtinyt enkä jaksanut enkä muistanut laittaa kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Ja kun edellisestä synnytyksestä on "jo" yli kaksi vuotta, niin olen sitä paitsi autuaasti unohtanut mitä kaikkea vauvalle pitää laittaa valmiiksi. Mitä kaikkea pitää ottaa mukaan sairaalaan? Sen muistan, että molemmilla aikaisemmilla kerroilla sairaalassa oli ihan liikaa roinaa mukana. Aan synnytyksessä mukana oli jopa pelikortit että voidaan miehen kanssa pelailla jos tulee aika pitkäksi. No ei tullut, vaikka siellä puoli vuorokautta roikuttiinkin. Ja vaikka olisi tullutkin niin ei minusta ilokaasuhöyryissä olisi ollut pelaajaksi.

Nyt olen sentään saanut ommeltua vauvaa varten äitiyspakkauslaatikkoon reunapehmusteen ja lakanat, joten sänky pikkuiselle nyt on valmiina. Tässä tulos:





















Vauvapaniikkiin kuuluu myös omien töiden epäily. Ovatko nuo nyt liian tyttömäiset jos tulokas onkin poika? Saako pikku prinssi traumoja jos nukkuu ensimmäiset kuukautensa ballerinalakanoissa? No joo, en minä nyt ihan tosissani...






Vaunuihin neuloin vauvalle lämmikkeeksi Novitan 7 veljeksestä tilkkupeiton. Tähän olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Peitto tuntuu lämpimältä ja värit ovat mielestäni ihanat.