Uusi kaapinovi

Meidän keittiön kulmakaapin ovi hajosi. Siis ruuvit vaan kertakaikkiaan repesivät irti toisesta ovikappaleesta. Onko kolme vuotta siis liian pitkä aika keittiön kaapistoille? Luulin että niiden pitäisi kestää vaikkapa 30 vuotta...

No, ovi piti ottaa kokonaan pois. Kaapista loistavat muovipurkit ja muut roinat eivät varsinaisesti olleet mikään keittiön kaunistus, joten jokin väliaikainen ratkaisu piti oven tilalle saada. Hätäratkaisuksi ompelin kermanvaaleasta puuvillakankaasta verhon, jonka kiinnitin kaapin ylälaitaan tarranauhalla. (Varastoistani löytyi juuri sopivan mittainen pätkä tarranauhaa, jonka toinen puoli oli ommeltavaa ja toinen semmoista teippiä. Kerrankin täydellisen hyvä tuuri.)
Katsotaanpa vaan niin tämä "väliaikainen ratkaisu" on keittiössämme vielä vuoden päästäkin. Ja kahden vuoden. Ja kymmenen.

Villatakki vauvalle

Vielä ehdin neuloa vauvalle villatakin sairaalasta kotiutumista varten. Kaikesta sitä voikin ihmiselle tulla pakkomielle, niin kuin nyt kotiutumisvaatteista. Aan ja Iin kotiutumisvaatteet on säästettynä muistolaatikoissa, ja siksi halusin tälle tulokkaallekin omat kotiutumisvaatteet, jotka sitten säästetään muistona. Muuten reppana saakin varmaan kulkea enimmäkseen isompien vanhoissa vaatteissa, mutta on nyt ainakin yksi vaatekerta vain ja ainoastaan hänelle tehtynä. Aikaisemmin esitelty body ja pöllöpotkarit alle ja päälle tämä villatakki. Toppahaalari onkin vanha. Sen olen aikoinaan tehnyt Aalle häntä odottaessani ja se päällään ovat kaikki lapsemme tulleet sairaalasta kotiin.

Villatakki on neulottu Novitan 7 veljeksestä ja ohjekin oli jostain Novitan lehdestä. Tosin silmukkamääriä jouduin muuttamaan aika paljon, koska ohje taisi olla Nallelle tai Woolille, jotka ovat 7 veljestä ohuempia. Takista tuli hiukan tönkkö, olisi vissiin pitänyt olla vähän paksummat puikot. Ja noita saumoja en näköjään osaa ommella niin että tulisi ohkaiset ja joustavat. Pitänee vielä treenata.

Kypärämyssyjä

Iin vanha kypärämyssy on jäänyt pieneksi niin että niska vaan vilkkuu sen alta. Niinpä oli aika ommella uusia. Kaavaksi valitsin Ottobren nettikaavan jota olin kuullut kehuttavan, ja kyllähän se olikin oikein hyvän mallinen. Hiukan pienehkö ehkä. Iin pään ympärys on n. 48 - 49 cm ja koon 50 cm myssy on hiukan nafti.
Kankaana ekassa versiossa on sivuilla valkoista fleeceä ja keskellä ruskeaa joustofroteeta. Molempia löytyi pikku tilkut laatikon pohjilta, niin pienet että kummastakaan ei olisi saanut edes kokonaista kypärämyssyä. Tulipahan käytettyä nyt nekin pois.
Toisen version tein isompaa kokoa ja lisäsin vielä kaulaosaan suikaleen, jotta siitä tuli leveämpi. Kankaaksi tuli Eurokankaan palalaarista löytynyttä eläinkuosikangasta. En oikeastaan edes tiedä mitä kangasta tuo on, mutta hauskalta näyttää joka tapauksessa. Korvat lisäsin ihan vaan kiusallani, kun tiedän että ne on miehen mielestä hiukan naurettavat. Myssy on vuoritettu fleecellä, joten sen pitäisi kyllä lämmittää mukavasti talvisissa leikeissä.

Sohvan uudet vaatteet

Ihanaiset sohvamme ovat vuosien varrella ehtineet kerätä itseensä elämän jälkiä. Siellä täällä on tahroja ja laikkuja, jotka eivät lähde pois. Tai ehkä lähtisivät, jos kankaat nakkaisi pesukoneeseen. Ongelma on kuitenkin siinä, että sohvatyynyjen irrotettavat päälliset ovat niin tiukat, että jos ne menisi irrottamaan, ei niitä ikimaailmassa saisi enää takaisin tyynyjen päälle.

Niinpä ompelin sohville uudet vaatteet. Koska lapsiperheessä vaalea sohva ei ehkä ole käytännöllisin mahdollinen, valitsin suklaanruskeaa huonekalukangasta, joka toivottavasti ei ota niin herkästi nokkiinsa lasten pissavahingoista, kaatuneista mehuista tai vauvan pulautuksista. Sitä paitsi tämä kangas on vesipestävää ja suunnittelin tyynyjen huput niin, että ne on helppo irrottaa ja laittaa takaisinkin vielä. Olen kyllä valtavan tyytyväinen lopputulokseen! Taas kelpaa istuskella.

Vauvavalmisteluja

Täällä alkaa iskeä vauvapaniikki. Laskettuun aikaan on enää kolmisen viikkoa, joten periaatteessa vauva voi syntyä koska vaan. Mutta enhän minä ole vielä ehtinyt enkä jaksanut enkä muistanut laittaa kaikkea valmiiksi vauvaa varten. Ja kun edellisestä synnytyksestä on "jo" yli kaksi vuotta, niin olen sitä paitsi autuaasti unohtanut mitä kaikkea vauvalle pitää laittaa valmiiksi. Mitä kaikkea pitää ottaa mukaan sairaalaan? Sen muistan, että molemmilla aikaisemmilla kerroilla sairaalassa oli ihan liikaa roinaa mukana. Aan synnytyksessä mukana oli jopa pelikortit että voidaan miehen kanssa pelailla jos tulee aika pitkäksi. No ei tullut, vaikka siellä puoli vuorokautta roikuttiinkin. Ja vaikka olisi tullutkin niin ei minusta ilokaasuhöyryissä olisi ollut pelaajaksi.

Nyt olen sentään saanut ommeltua vauvaa varten äitiyspakkauslaatikkoon reunapehmusteen ja lakanat, joten sänky pikkuiselle nyt on valmiina. Tässä tulos:





















Vauvapaniikkiin kuuluu myös omien töiden epäily. Ovatko nuo nyt liian tyttömäiset jos tulokas onkin poika? Saako pikku prinssi traumoja jos nukkuu ensimmäiset kuukautensa ballerinalakanoissa? No joo, en minä nyt ihan tosissani...






Vaunuihin neuloin vauvalle lämmikkeeksi Novitan 7 veljeksestä tilkkupeiton. Tähän olen oikeastaan tosi tyytyväinen. Peitto tuntuu lämpimältä ja värit ovat mielestäni ihanat.

Jumppapuku

Mulla on nyt ompeluvimma. Harmi vaan että vuorokaudessa on niin vähän tunteja. Sain kuitenkin ommeltua valmiiksi Iin jumppapuvun, juuri ajoissa ennen kuin piti lähteä jumppaan. Puvusta tuli kyllä vähän iso, mutta pientä jumppatyttöä se ei näyttänyt haittaavan.
Ii oli ihan elementissään jumpassa. Jumppasi suu korvissa ja intoa puhkuen, eikä olisi millään halunnut lähteä pois tunnin loputtua. Tulipa hyvä mieli että mentiin. Kivoin juttu jumpassa taisi kuitenkin olla oma jumppakortti ja siihen liimattu leijonatarra, jota kotona ylpeänä esiteltiin isille ja Aalle.

Pitkästä aikaa...

Pitkästä aikaa ehdin ompelukoneen ääreen ja pitkästä aikaa saan päivitettyä tätä blogia. (Ei mennyt vuottakaan tässä välissä...) Olen jälleen kerran ilmoittautunut mukaan erään foorumin kangastuhoprojektiin. Uutta kangasta ei saa ostaa ja vanhoja varastoja pyritään pienentämään urakalla. Viime kerralla projekti päättyi osaltani kangaskauppaan, mutta tällä kertaa aion pysyä tiukkana. Tosin Eurokankaan juuri käynnissä oleva varaston tyhjennysmyynti kovasti koittaa huudella perääni. Saas nähdä kuinka käy.


Nyt kuitenkin sain tehtyä edes jotain kaapissa marinoituneille kankaille. Ompelin tulevalle vauvalle potkarit ja bodyn. Body tosin on vielä neppareita vailla. Potkarien kaava on Ottobresta 1/2004 ja body on oma sovellus. Pöllön idea on peräisin RuttuNutun blogista, jota käyn ihailemassa lähes päivittäin. Aivan ihania lastenvaatteita! Potkarit on ommeltu oranssista velourista ja body suklaanruskeasta joustofroteesta. Kanttaukset ovat molemmissa oranssi-ruskearaidallista trikoota. Pöllöaplikaatiossa on ruskeaa joustofroteeta, oranssia ja valkoista fleeceä ja vihertävän ruskeaa joustavaa samettia. Pöllöön olen tosi tyytyväinen.

Vauvan syntymään on enää muutama viikko jäljellä, ja vielä pitäisi ommella ainakin kahdet lakanat, turvakukalon lämpöpussi, pari bodya ja parit housut, neuloa peitto, tossut ja pipo, ommella Iille jumppapuku (Ii aloittaa huomenna jumpan ja tokihan 2-vuotiaalla prinsessalla pitää olla hörhelöinen jumppapuku, samanlainen kuin isoveljen jumpparyhmän tytöillä). Huomenna on vielä viimeinen tentti (juu en ole jaksanut lukea, mutta jospa se silti menisi läpi) ja kotona villakoirat juoksentelee nurkissa. Kiirettä pitää näin äitiysLOMALLA. :)

Polkupyörän peräkärryn uudet vaatteet

Äitini pelasti viime kesänä kaatopaikkatuomion saaneen polkupyörän peräkärryn. Kärry oli autotallissa saanut hiukan kolhuja, kangas oli osittain revennyt ja metalliputkessa kukki ruoste.

Ajattelin hiukan paikata kangasta ja ottaa kärryt käyttöön, mutta homma karkasi vähän käsistä ja lopulta vaihdoin kärryyn kokonaan uudet kankaat, hioin metallista ruosteet pois ja maalasin putket uudelleen. Vanhasta kärrystä hyödynsin ikkunamuovit, turvavyöt, heijastimet ja osan tarranauhoista. Työtunteja en viitsinyt edes laskea ja rahaakin kului melkein yhtä paljon kuin uudet kärryt olisivat maksaneet, mutta olen kyllä kamalan tyytyväinen uusiin kärryihin. Omat ja naapurin lapset suorastaan kilpailivat ajeluvuoroista, joten ilmeisesti kärrystä tuli mieleinen.

Tadaa, tässä lopputulos:


Aa ja Ii kärryn kyydissä: